Lehdenjakajan päiväkirja

PE 18.9.2015

Tästä se sitten alkoi: Lomat vietetty, ja rakkaat kiireet painaa päälle.. (…..?!?). Vau. Mitään erikoista lisättävää? Eipä juurikaan. Nyt vaan pitää osata valita hyvä aika viettää loputkin kesälomista (normi arkirutiinit uhkaavasti mennyt tylsiksi)….

Ajatusten tallennus meneekin vähän tiukaksi, kun taas alkaa saada nukuttua kunnolla. Ei vaan jostain kumman syystä halua miettiä juurikaan mitään. Vitutuskäyrä nousisi vaan tarpeettoman korkeaksi.

MA 21.9.2011

Eilen illalla vietiin ensimmäistä kertaa ambulanssilla sairaalaan. Ja meinasin jopa viettää koko yön siellä. Töihin paluu voi aiheuttaa liian kovaa päänsärkyä..? Ei kai nyt sentään..? Hassulta vaan tuntuu.

Sairaalareissusta huolimatta koko viikko rullasi eteenpäin, ilman sen erikoisempaa tunnetta/fiilistä, eikä edes mitään erikoista tapahtumaa. Ja ajatukset joko pystyvät tyynenä, tai pystyvät hiljaisina kokonaan. Eli mitään kirjoittamisen arvoista ei vaan tule ulos. Eli kuulumiset ”sosiaalisessa mediassa” ei, todellakaan ei. Minun kuulumiset ei kuulu teille. Ei ole mitään, enkä muutenkaan kertoisi teille. Saatana sentään. Olisihan tuokin vaihtoehto että lopettaisin naamakirja-tilini, mutta en kuitenkaan. Teille tulisi pian ikävä. En minä saisi lukea teidän aamukahveista ja aamupaskoista. Ei tule kesää. Pakko tietää kaikkien tekemiset. Ei, todellakaan EI.

Minkä voit tehdä tänään, älä jätä sitä huomiseksi. Syksyllä tuo sanaparsi on täysin totta. Haravointiurakan jälkeen, joka kerta ja joka syksy, haluaisi aloittaa puidenkaato-urakan. Jotta vihdoinkin voisi lopettaa tuon perkeleen haravoinnin! Ei syystä tai toisesta kiinnosta. Ei siis YHTÄÄN.

Entäs se lehdenjako? Siihen on yksinkertainen ratkaisu: Ota pää ulos perseestä ja lopputili. Mutta joka kerta kun sitä harkitsee, kaksi ongelmaa ilmenee: 1. Jossei ole töitä, niin no money, no food, no home. Ja selviytyjän vaisto sanoo, että ruoan ja kodin takia on vaan kestettävä vitutusta. Hyvä pointti 2. Tämä on se mikä huolestuttaa minua: Minulla on joustava työaika, teen töitä itsenäisesti ja saa olla omissa oloissani. Nopea muutos huolestuttaa minua aina, ja vaihto ”ihmisten” hommiin tarkoittaisi sitä että kaikki muuttuisi radikaalisesti. Kyllähän siihen pakostikin sopeutuu, mutta niin sanotun ensimmäisen askeleen ottaminen, on vaikea, melkeinpä mahdoton. Koska olen tehnyt näitä töitä selvästi liian kauan aikaa, niin iso muutos pelottaa liikaa.

Eli sinussa on selvästi jotain vikaa, kun ryhdyt näihin hommin. Mutta olet sekaisin kuin seinäkello jos jatkat. Ja lopuksi olet kuin minä: Toivoton tapaus. Kuten rivien välistä voi lukea. Täysin toivoton tapaus.

Vihaan tuntemattomia ihmisiä. Tai oikeastaan pelkään tuntemattomia. He saattavat olla ilkeitä avaruusolentoja kaappaussuunnitelmien kanssa, vieraan vallan salaisia agentteja, tai heillä on muuten vaan katalia suunnitelmia minun pääni menoksi. Tai en vaan pidä vieraista, koska olen vainoharhainen. NÄÄÄÄ, vitut.

MA 5.10.2015

………………………………………….lyö tyhjää, lyö tyhjää, lyö tyhjää. Niinkin paljon liikettä mielen syöverissä.

”Hulluja on 99 eri lajia ja hulluin on se, joka paskalla ollessaan laulaa.” Vitut sanon minä. Ja vielä kerran, vitut! Hulluin on lehdenjakaja. Ei siinä mitään erikoista ole jos laulaa Pavarottia paskalla istuessa. Sitten voi huolestua jos laulaa Antti Tuiskun ”peto on irti”.

Ehdon valta syrjänurkan neitosella, ottaa poskeen, jos tahtoo. Mitä?

Eihän se ole synti olla työtä tekevä, mutta se on iso häpeä, kun olet lehdenjakaja. Ei tarvitse keulia mopolla, jos joku kyselee töistä.

LA 17.10.2015

Tänään sitten piha-talkoot veljellä ja sieltä sitten DIABLO:n keikalle. Silloin TÄRÄHTÄÄ!!

SU 18.10.2015

Juu, tärähti sen verran kovaa, että rinta loppui värinän hetki sitten, korvat tinnittää vähäsen, vieläkin. Ja päätä pakottaa.

PE 23.10.2015

KLO 1.09

Tänään alkaakin sitten viimeinen lomaviikko, sen jälkeen onkin enää joulut ja pyhäpäivät. Elikkä tänään kirmataan kuin vasikka keväisellä laitumella. Sitten otetaan itseämme niskasta kiinni ja pistetään arkirutiinit selviksi, mutkat suoriksi ja ajatukset kirkkaisiksi. Ei, ei, en ole ottamassa lopputiliä, vain ottamassa rauhallisemmin.

KLO 7.00

Nyt kun loma alkaa, niin ajatukset ovat mitä voivat: Kyllähän niitä tarpeita olis. Tarttis mennä kahdella hevosella myllyynki, vaikkei oo yhdellekään kuormaa. Mutta mitähän ekaksi? Tappaisiko harakan, vai naisiko emäntää? Ai niin joo, UNOHDETAAN ÄSKEINEN!