Lehdenjakajan päiväkirja

No jaa, mitäpä kesälomista, ainakin jos on töissä lehdenjakajana voi sanoa? Ja toiseksi, mitä niiltä voi odottaa? ….no ei tarvitse lähteä ajamaan, voi vihdoin huoltaa autoa, itsehuoltoa ( HAHAHA, eli ryypätä) nauttia elämän pikkuasioista. Heinäkuussa nauttiminen jäi osastolle ”jaahas”. Eli olisi voinut olla edes ”aavistuksen” verran parempi. No kunhan muistaa ettei paskasta saa konvehtia tekemälläkään, eikä anna pikkuasioiden vituttaa, niin jotenkin pärjä… vitut. Käytä oikotietä, ja ota ainakin sen verran että nukkumaan mennessä ei nukada, vaan sammuu. Ja muistat että päivätöissä ollessa saat kyllä muistuksen siitä, jos olet tarpeeksi ”väsynyt”.

…..tässä vaiheessa voinkin jo todeta, että olen pahasti kyllästynyt. Tylsiintynyt. Ja ehkä vähän kyrpiintynyt. Viimeisin juontaa juurensa töistä (normaalia), mutta kun mielenkiinto kaikkeen ympärillä pyörivään lähestyy tätä nollarajaa, alkaa olemaan aika ruveta miettimään (jälleen kerran) asioita toisella tavalla. Paha paikka, kun ”toiset” ja peräti kolmetkin tavat on jo mietitty kerran, niin hmmmm….. Saakin alkaa jo peräti ihmettelemään.

Vitut sanon minä. Ja vielä kerran vitut. Nollaa miettimiset parilla huurteisellä illan suussa, niin aamulla ei enää muista mitä sitä pitikään miettiä. Toimii!

Laiskuus on vain se paras tapa nauttia elämän rennoista hetkistä. Ja tällä hetkellä kiirettä pukkaa!

Eipä ensimmäisellä osioilla ehtinyt juuri mitään tapahtua, muutakuin että nolasin itseni täydellisesti: LÄHDIN TÖIHIN PÄIVÄN ETUAJASSA!!! Olen jo lähtenyt lomille päivän etuajassa, mutta nyt oikeasti! Jo toista päivää jatkunut tämä hirvittävä häpeä, häpeän tunne ja nöyryytys. Häpeä saatanan nolo idiootti!!! Kyllähän postimiehen työtauti on jakomielitauti, mutta herran jumala…

Töissäkäynti jäikin sen verran lyhyeksi ”iloiksi” ettei siitä sen enempää kerrota. (eikä onneksi mitään liian akuuttia tapahtunut..)

Nyt on pikkuhetkistä nauttiminen jo niin kiireistä, ettei jaksa edes kirjoittaa mitään. Ei paperille, ei vessan seinään, eikä etenkään sosiaaliseen mediaan, eikä edes tätäkään rutiinia. Eikä oikeasti vieläkään ole paljon kirjoittamisen aihetta. Eli ei aihetta valitukseen. …..okei, nyt tuli paskahätä, eli jatketaan myöhemmin. Jos jaksan.

Mieluummin tätä tekee kuin turpaansa ottaa. Ai mitä? raavin munia ja mietin mitä seuraavaksi.

Tämäpä sattuikin sopivasti: Nousin autosta jalka solmussa, ja mitä kuului? Pauke, nars ja sars ja kaupan päälle tunne kuinka polvi melkein räjähtää. Eikä mitään huomattavaa tunnetta ollut vielä illalla, mutta aamulla ei enää pystynytkään nousemaan tuolilta ylös ilman viiltävää kipua. Mitä sitten seuraisi kaikki tunnetut kirosanat, ärrä-päät……. elikkä kohta ei enää pysy pystyssä, pääse ylös, eikä edes pysty puhumaan kun äänihuulet repeää kiroilun määrästä. FUCKING GREAT!! Ja keskellä kesälomia, Vitunvittusaatanaperkelevittu ”&%@!#%!”&%@!#%!”&%@!#%!!!!

No nyt sitten alkavat tutkimukset (toivottavasti joskus, jossain vaiheessa) ja kesälomat vaihtui sairaslomaan. ….elikkä lomapäiviä jäi varastoon odottamaan aurinkoisempia hetkiä. Sentään jotain bonusta jäi käteen,  vitutuksenkin jälkeen.

”&%@!#%!”&%@!#%!”&%@!#%!!!!”&%@!#%!”&%@!#%!”&%@!#%!!!!”&%@!#%!”&%@!#%!”&%@!#%!!!!

Tappelu, tappelu, tappelu!!!! Minä ja työterkkari vastaan työnantaja. Lopulta pistiin yhteisymmärrykseen: Matka OP-Pohjolan OmaSairaalaan. Missä tälläinen hoitolaitoa sijaitsee? Helsingissä….. Vakuutusyhtiön oma sairaala ei voi mitenkään olla yhtään lähempänä?!?!?!?

Kyllä on Oma Sairaala PIKKUSEN erilainen kuin Akuutti24  ja Päijät-Hämeen keskussairaala….  Hienostelut sikseen, nyt on otettu jopa magneettikuvatkin, niin odotellaan tuloksia ja lopullista tuomiota… Ei siellä mitään vikaa ole. Eihän? Toivottavasti? vitun vittu!!!

Nivelkierukka revennyt, polventähystys suoritettava. Voi perseen suti….

Vitunvittusaatanaperkelevittu ”&%@!#%!”&%@!#%!”&%@!#%!!!!”&%@!#%!”&%@!#%!”&%@!#%!!!! Yksi pikkuinen virhe sairaalan puolelta,  ja tähystykseen pääsy vaikeutuukin aika pahasti. Kun ei kuulu vakuutusyhtiöltä päätöstä maksusitomukseen niin saadaan odottaa ja odottaa ja vieläkin odottaa… ja kaiken lisäksi jopa oikeasti jännittää että pääseekö yhtään mihinkään. Ja minä kun luulin ettei Esaa pahempaa vitutuskäyrän kohottajaa ole olemassakaan… Vitun hauskaa huomata olevansa väärässä. Niin väärässä…

Päästiinhän me vihdoinkin tähystykseen asti ja nyt jatketaan sairaslomia. Kyllä nyt sitä aikaa on, vaikka susia saareen soutaisi. Ja pistäisi vielä kaiken lisäksi olla paikallaan. Hetkinen…..

Ajattelin ja sanon, mutta en yhtäkaikki puhunu mitään.

Ajattelee mitä ajattelee, aina ajatukset menee naimiseen. Tietysti se tärkein, jopa näin liikntarajoitteisena. Parane polvi perkele, PARANE!!! Ei tässä kauan mene, aikahan menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

Ja jumalauta, viikonloputkin vietetty joko kotona laiskotellessa tai Lahdessa kaverin luona pelaamassa (PS4!!!!)…? …Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku. Ei riskiä hukkumiselle kun ei olla veden ääressä.

Kohta voidaankin miettiä milloin jatketaan kesälomia. BUAHAHAHAHAA!!!!!

Heinä- Elo – Syyskuu tiivistettynä, mitä sattui tapahtumaan, missä ja milloin. Melkein loppui blogi-sivustolta tila kun tätäkin novellia kirjoitti. Saatanasti tekstiä, sitäkin enemmän asiaa. Tähän suoritukseen pystyy vain lehdenjakaja. Joka rakastaa työtään. Joka on sekaisin kuin seinäkello. Ja kyrpiintynyt koska on aika palata takaisin työn sykkeeseen.